Saksalaiset tapaukset: Nominatiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi.

kirjoittaja

Saksan kielessä tapausten käsitteen ymmärtäminen on olennaisen tärkeää oikean kieliopin käytön kannalta. Tapauksia on neljä: Nominatiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi. Kullakin tapauksella on tietty kieliopillinen tehtävä, joka osoittaa substantiivien, pronominien ja artikkelien aseman lauseessa.

 

Nominatiivi

Nominatiivia käytetään lauseen subjektista, joka on toiminnan suorittaja. Englannin kielessä tämä on samanlainen kuin lauseen subjekti.

Esimerkkejä:

  1. Der Hund bellt. (Koira haukkuu.)
  2. Die Katze schläft. (Kissa nukkuu.)

 

Akkusatiivi

Akkusatiivia käytetään lauseen suorasta objektista, joka on toiminnan kohteena oleva yksikkö. Englannin kielessä tämä vastaa transitiiviverbin objektia.

Esimerkkejä:

  1. Ich sehe den Mann. (Näen miehen.)
  2. Sie liest ein Buch. (Hän lukee kirjaa.)

 

Datiivin tapaus

Datiivia käytetään lauseen epäsuorasta objektista, joka ilmaisee, kenelle tai kenen hyväksi teko tehdään. Englannin kielessä tämä käännetään usein prepositioilla "to" tai "for".

Esimerkkejä:

  1. Er gibt dem Kind einen Apfel. (Hän antaa lapselle omenan.)
  2. Ich helfe meinem Freund. (Autan ystävääni.)

 

Genetiivi

Genetiiviä käytetään osoittamaan hallussapitoa tai yhteyttä. Englanniksi tämä käännetään usein prepositiolla "of" tai lisäämällä apostrofi ja “s” substantiiveihin.

Esimerkkejä:

  1. Das Auto des Mannes ist neu. (Miehen auto on uusi.)
  2. Die Farbe der Blume ist schön. (Kukan väri on kaunis.)